sunnuntai 11. elokuuta 2013

PÄIVÄN ASU...

...jos etsit täältä sellaista, olet täysin väärässä blogissa. Hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!

Tuli sellainen olo, että tekee mieli kirjoittaa. Aivoni eivät ole samaa mieltä kanssani asiasta, sillä mielessäni ei ole mitään selkeää aihetta josta haluaisin kirjoittaa. Aiheita kyllä pyörii mielessäni, mutta ne ovat kovin henkilökohtaisia ja intiimejä asioita, sellaisia joista en välttämättä haluaisi kirjoitella julkiseen blogiin omalla naamallani. Olen miettinyt viime aikoina paljon parisuhteiden tasapainoa, rakastumista, fyysistä vetovoimaa ja tärkeimpänä SEKSIÄ ja SEKSUAALISUUTTA. Mainitsinko ne nyt varmasti selkein sanankääntein? Hyvä. Niin oli tarkoituskin. Haluaisin kirjoittaa näistä aiheista paljonkin, mutta kirjoitan tätä blogia edelleenkin omalla naamallani ja oikeastaan nimelläni. Ette siis saa lukea täältä jatkossakaan (sosiaali)pornoa seksifantasioistani, seksielämäni vilkkaudesta tai muistakaan jutuista.

Sen sijaan tästä aihealueesta saan loistavan aasinsillan urapohdintoihini. Olkoon se jatkona edelliselle postaukselle.


Haluaisin kyllä teologian maisterin tutkinnon ja samaan pakettiin hamassa tulevaisuudessa psykoterapeutin tutkinnon. Haluaisin ihan erityisesti paitsi sairaala- tai oppilaitospastoriksi, myös seksuaaliterapeutiksi. Moni voisi kuvitella homman olevan Itse Asiaan keskittyvää opastamista, mutta seksuaalisuus on paljon muutakin. Se on jokaisessa ihmisessä jo ihan syntymästä lähtien, ja jo pienet vauvat kiinnostuvat omasta jalkovälistään jossain vaiheessa. Se on muutakin kuin nautinnon saamista ja sen antamista, ekoja kertoja tai suoritusta, sillä seksuaalisuus on osa jokaisen persoonallisuutta ja näin ollen hyvin hauras ja haavoittuva alue ihmisessä. Miksikö haluaisin seksuaaliterapeutiksi? Minullakin on ollut omia ongelmia elämässäni kasapäin, joten miten kaltaiseni nainen voisi koskaan auttaa muita näinkin herkillä alueilla? 

Ei se terapeutiksi alkaminen vaadi tasaista ja helppoa elämää taustalle. Kovin rikkinäisenä ja psyykkisesti epätasapainoisena ei tietenkään kannata alkaa harkita minkäänlaista terapeutin uraa, mutta jos vain on sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa, voi hyvinkin olla avuksi muillekin ihmisille. Minulla on ollut monenlaisia suhtautumistapoja seksiin. Olen ollut hyvin epävarma itsestäni ja viehättävyydestäni, mutta iän myötä olen tullut itsevarmemmaksi ja tiedän mitä haluan elämältäni, parisuhteeltani ja seksielämältäni. Haluaisin auttaa ihmisiä, jotka ovat solmussa tai lukossa itsensä kanssa, ja se heijastuu usein seksuaalisuuteenkiin. Haluaisin auttaa naisia, jotka ovat kokeneet gynekologisen syövän ja sen leikkauksen tai naisia, joilla fyysinen sairaus on vaikuttanut siihen kaikista herkimpään alueeseen. Seksuaalisuus on muutenkin psykologian ja psykiatrian osa-alue, jossa ei ole valmiita vastauksia kysymyksiin. Uskoisin työn olevan haastavaa pitkänkin ajan jälkeen. Okei, se voi käydä joskus raskaaksi, mutta onneksi terapeuteille on järjestetty toimiva työnohjaus. 

Ainahan sitä saa haaveilla, niin.
Halusinhan minä lapsena lähetyslääkäriksikin, mutta ei näillä aivoilla lääkikseen mennä.

Siihen se kirjoitusinspiraatio sitten tyssäsi. Syytän tästä töksähtävästä lopusta ulkona vallitsevaa ukkosta enteilevää ilmaa ja siitä kumpuavaa päänsärkyä. Onni on Burana. <3

Mistä haluaisitte minun kirjoittavan seuraavaksi? Ehdotuksia otetaan vastaan! (Ai niin, paitsi eihän tätä tietenkään kukaan lue, hah-hah!) *wirn*

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti